Oppilaan oppimisen ja osaamisen arviointi perusopetuksessa
Arvioinnin tehtävät perusopetuksessa
Steinerpedagogiikassa lapsen oppimista ei mitata pelkästään suoritusten perusteella vaan korostetaan lapsen sisäisen oppimismotivaation merkitystä. Steinerkouluissa sanallisilla, luonnehtivilla ja kuvailevilla lausunnoilla vähennetään oppilaiden keskinäistä kilpailua ja vertailua, tuetaan yhteistyöhenkeä, kannustetaan ja annetaan numeroarviointia yksilöllisempää palautetta.
Arviointiin sisältyy yhteistyö kotien kanssa. Vanhemmille kerrotaan esimerkiksi vanhempainilloissa koulutyön tavoitteista sekä koulun arviointikäytänteistä ja perusteista . Oppilaan opintojen edistymisestä sekä oppilaan työskentelystä ja käyttäytymisestä annetaan riittävän usein tietoa sekä oppilaalle itselleen että huoltajalle. Oppilaalla ja huoltajalla on myös oikeus saada tietoa arviointiperusteista ja niiden soveltamisesta oppilaan arviointiin.
Opettajan, oppilaan ja huoltajan yhteiset keskustelut edistävät keskinäistä luottamusta sekä tietoa oppimisen tavoitteista ja oppilaan tilanteesta. Tukea tarvitsevien oppilaiden huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö on erityisen tärkeää. Arviointi on myös opettajan itsearvioinnin ja oman työn reflektoinnin väline. Opettajat voivat hyödyntää arvioinnin avulla keräämäänsä informaatiota suunnatakseen toimintaansa ja opetusta oppilaiden tarpeiden mukaisesti. Opetuksen järjestäjä seuraa arvioinnin johdonmukaisuutta koulussa.
Arvioinnin tehtävänä on ohjata ja kannustaa opiskelua sekä kehittää oppilaan edellytyksiä itsearviointiin.
Formatiivinen arviointi
Summatiivinen arviointi
Arvioinnin yleiset periaatteet
Oppimisen, työskentelyn ja käyttäytymisen arviointi sekä palautteen antaminen oppilaille perustuu opetussuunnitelman perusteissa asetettuihin ja paikallisessa opetussuunnitelmassa tarkennettuihin tavoitteisiin. Onnistunut arviointikulttuuri tarkoittaa, että kaikilla osapuolilla – opettajalla, oppilaalla ja vanhemmilla – on hyvä käsitys siitä, miksi, miten ja mitä arvioidaan.
Tavoitteiden pohtiminen ja oman oppimisen edistymisen tarkastelu suhteessa tavoitteisiin on tärkeä osa myös oppilaan itsearviointitaitojen kehittämistä. Todistusten antamiseen liittyvässä oppilaan osaamisen arvioinnissa käytetään opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjä, tavoitteista johdettuja arviointikriteereitä. Arviointikriteerit on laadittu 6. ja 7. luokan nivelvaiheeseen sekä päättöarviointiin tukemaan opettajien työtä ja yhtenäistämään arviointia. Kriteerit eivät ole oppilaille asetettuja tavoitteita, vaan ne määrittelevät hyvän osaamisen eli arvioon ”Hyvä” tai arvosanaan 8 vaadittavan tason.
Jos erityisen tuen päätöksessä päätetään, että oppilas opiskelee oppiaineen yleisen oppimäärän mukaisesti, oppilaan suorituksia arvioidaan suhteessa yleisen oppimäärän tavoitteisiin edellä mainittuja arviointikriteerejä käyttäen. Yksilöllistetyn oppimäärän mukaan yhdessä tai useammassa oppiaineessa opiskelevien oppilaiden suorituksia arvioidaan näissä oppiaineissa suhteessa henkilökohtaisessa opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa määriteltyihin hänelle yksilöllisesti asetettuihin tavoitteisiin eikä osaamisen tason määrittelyssä käytetä edellä mainittuja arviointikriteerejä.
Itsearvioinnin edellytysten kehittäminen
Opetuksessa kehitetään oppilaiden edellytyksiä itsearviointiin antamalla tilaa oppimisen ja opintojen edistymisen pohdintaan ja kehittämällä itsearviointitaitoja. Oppilaita ohjataan niin yksilöinä kuin ryhmänä havainnoimaan oppimistaan ja sen edistymistä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Tarkoitus on, että opettaja auttaa oppilaita ymmärtämään tavoitteet ja etsimään niiden saavuttamiseksi parhaita toimintatapoja. Itsearviointiin oppilas oppii keskustelemalla opettajan kanssa esimerkiksi työn tuloksista. Nuorempien oppilaiden kanssa itsearviointitaitoja lähdetään kehittämään auttamalla oppilaita tunnistamaan vahvuuksiaan ja onnistumisiaan koulutyössä sekä tulemaan tietoiseksi työlle sovittavista tavoitteista. Opetusryhmän yhteistä arviointikeskustelua käytetään paljon, annetaan kiitosta ja osoitetaan, miten monenlaisin tavoin jokainen voi onnistua työssään. Ylemmillä luokilla oman oppimisen ja opintojen edistymisen tarkastelu voi olla analyyttisempää, mikä ohjaa oppilaita toimimaan yhä itseohjautuvammin. Myös tällöin opettajan on tärkeä kehittää oppilaiden keskinäistä arviointikeskustelua eli vertaisarviointia osana ryhmän työskentelyä. Näin oppilailla on mahdollisuus tulla tietoisiksi edistymisestään ja ymmärtää, miten itse voi vaikuttaa oppimiseensa ja koulutyössä onnistumiseen.
Oppilaiden kasvaessa monipuolistetaan arviointia ja lisätään kirjallisessa muodossa olevan sanallisen ja luonnehtivan arvioinnin rinnalle menetelmiä, jotka tukevat oppilaan itsearviointitaitojen kehitystä. Suositaan ja kehitetään vuorovaikutuksellisia ja oppilaan aktiiviseen rooliin ottavia arviointimenetelmiä oppilaan ikäkausi ja kehitysvaihe huomioiden. Esimerkiksi esi- ja alkuopetuksessa ei korosteta lasten itsearviointikykyä osana oppimisprosessia, vaan keskitytään itsearviointitaitojen edellytysten vahvistamiseen. Itsearviointitaitoihin liittyy olennaisesti kyky nähdä itsensä oppivana ja kehittyvänä yksilönä.
Oppilaiden ikäkauden ja edellytysten huomioon ottaminen sekä monipuoliset arviointikäytännöt
Arviointikäytännöt ja palautteen antaminen suunnitellaan ja toteutetaan oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti. Palautetta annettaessa kiinnitetään huomiota oppilaiden vahvuuksiin sekä oppimisen edistymiseen suhteessa aiempaan osaamiseen. Arvioinnissa käytetään monipuolisia menetelmiä. Opettaja kerää tietoa oppilaiden edistymisestä oppimisen eri osa-alueilla ja erilaisissa oppimistilanteissa. Tällöin on tärkeää ottaa huomioon oppilaiden erilaiset tavat oppia ja työskennellä. Oppilaiden tulee voida osoittaa osaamistaan heille soveltuvin tavoin.
Erilaisissa arviointi- ja näyttötilanteissa huolehditaan tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisen mahdollisuuksista, oppilaan tarvitsemien apuvälineiden saatavuudesta sekä mahdollisesti tarvittavista avustajapalveluista. Lievätkin oppimisvaikeudet ja oppilaiden mahdollisesti puutteellinen kielitaito tulee ottaa huomioon arviointi- ja näyttötilanteita suunniteltaessa ja toteutettaessa. Maahanmuuttajien ja vieraskielisten oppilaiden arvioinnissa otetaan huomioon oppilaan kielitausta, maassaoloaika sekä kehittyvä suomen kielen taito. Tällöin pääpaino on oppilaan edistymisen arvioinnissa, jossa käytetään monipuolisia, joustavia ja oppilaan tilanteeseen sovitettuja arviointitapoja.
Vuorovaikutuksellinen arviointi lisää oppilaan motivaatiota ja osallisuuden tunnetta sekä keventää opettajan ja oppilaan välistä valtasuhdetta. Oppimista voidaan arvioida myös osana ryhmää eli esim. kuinka oppilaan/opiskelijan toiminta tukee tai ei tue myös muiden oppimista. Jatkuvaa palaute- ja arviointikulttuuria pidetään tärkeänä. Kevään kirjallisten lausuntojen lisäksi on rakentavaa, että oppilas oppii arvioimaan osaamistaan pitkin vuotta esim. jakson päätyttyä tai muissa opetuksen taitekohdissa. Oppilaiden edellytyksiä itsearviointiin ja itsearviointitaitoja kehitetään vähitellen perusopetuksen aikana.
Alemmilla luokilla opettaja arvioi yksittäisten oppilaiden osaamista tuntiaktiivisuuden pohjalta, kotitehtävien tarkastamisen yhteydessä tai vihkotyötä tarkastellessaan.
Esimerkiksi maalaus, muotopiirustus, muovailu ja muut kuvataiteet antavat jatkuvan palautteen mahdollisuuden siten, että työt asetellaan näytteille ja niitä tarkastellaan yhteisesti opettajan kanssa mahdollisimman kannustavasti ja jopa ilman nimiä. Tarkastelussa pyritään näkemään onnistuneet kohdat jokaisessa työssä yksilöitynä tai töitä tarkastellaan projektina/kokonaisuutena. Jatkuva palaute on kaikissa oppiaineissa tärkeä oppimista edistävä tekijä.
Steinerkouluissa oppimisen arvioinnin muotoina korostuvat
- Sanallinen luonnehtiva arviointi kirjallisessa muodossa
- Sanallinen arviointi suullisena keskusteluna
Perusopetusvaiheessa numeroihin tai sanalliseen asteikkoon perustavaa arviointia on korvattu suunnitelmallisella, numeroita yksilöllisemmällä ja henkilökohtaisemmalla sanallisella arvioinnilla. Tällöin jatkuvan päivittäisen koulutyön ohessa tapahtuvan arvioinnin lisäksi käydään tietyin väliajoin ja erilaisin kokoonpanoin yhteisiä suullisia arviointitapaamisia. Näissä korostuvat dialogisuus ja tulevaisuuteen suuntautuminen. Säännöllisillä arviointikeskusteluilla varmistetaan arvioinnin ajantasaisuus. Oppilaan, opettajien ja vanhempien yhteisesti luomat koulunkäynnin suuntaviivat auttavat oppilasta sitoutumaan tavoitteisiin. Kirjallinen arviointi on kuvailevaa, vapain sanankääntein tehtyä ja luonteeltaan auttavaa ja kannustavaa mutta silti rehellistä. Arviointi on yksilöllistä. Opettajat huolehtivat siitä, että oppilaat saavat alusta lähtien onnistumisen kokemuksia sekä oppimista ohjaavaa ja kannustavaa palautetta. Oppilaita ohjataan myös vertaisarviointiin ja kannustetaan antamaan rakentavaa palautetta toisilleen ja opettajille.
Näkökulmia numeroarvioinnin ja sanallisen arvioinnin eroihin
Lainsäädäntö mahdollistaa pelkästään sanallisessa arvioinnissa pitäytymisen kahdeksannen luokan loppuun saakka. Steinerkoulussa vältetään myös sellaista numeroarviointia, joka on naamioitu sanalliseksi.
(Numeroarviointia käytetään muun arvioinnin täydentäjänä lähinnä perusopetuksen päättövaiheessa, 8. ja 9.luokan arvioinnissa . Perinteinen numeroarviointi on pinnallinen: se ei kerro, miten numeroon on päädytty, eikä sitä, mitä oppilaan pitäisi vastaisuudessa tehdä. Koulunkäynti voi vinoutua niin, että vertailu lisääntyy ja joillekin numeroarviointi voi tulla tavoitteen asemaan. Numero ruokkii suorituskeskeisyyttä. Pinnallinen arviointi johtaa pinnalliseen oppimiseen. Halu saada parempi numero on oppimisen ulkoista motivaatiota. Halu oppia asioita oppimisen ilosta ja kiinnostuksesta on oppimisen sisäistä motivaatiota.
Käytettäessä numeroarvosanaa kuvataan sillä keskimääräisenä summatiivisena arviona vain oppilaan osaamisen tasoa suhteessa tavoitteisiin. Sanallisen arvioinnin avulla voidaan kuvata monipuolisesti paitsi oppilaan osaamisen tasoa myös hänen edistymistään, vahvuuksiaan ja kehittämisen kohteitaan. Sanallisella arvioinnilla annetaan yksityiskohtaisempaa palautetta osaamisesta ja oppimisen edistymisestä oppiaineen eri osa-alueilla.)
Portfolioarviointi
Vantaan seudun steinerkoulussa katsotaan, että hyvin jäsennelty ja suunniteltu portfolioon perustuva arviointi sopii yläkouluun. Opiskelija valitsee esimerkiksi 5–10 onnistunutta työtä tai työn dokumenttia kansioon. Kansio toimii ikään kuin ansioluettelona ja näyttää erityisesti ne onnistumiset, joihin opiskelija itse haluaa kiinnittää huomiota. Numeroarvioinnissa oppilas on vastaanottajan roolissa. Perinteistä kirjallista koetta ja numeroarviointia paremmin oppilasta aktivoivia arviointimenetelmiä ovat Atjosta mukaillen esimerkiksi seuraavat:
– itsearviointi
– vertaisarviointi
– sanallinen arviointi kirjallisessa muodossa
– arviointikeskustelu oppilaan kanssa
– arviointikeskustelu oppilaan ja vanhemman kanssa
– kotiessee ja kirjoitelmat
– portfolio
– suullinen koe
Oppimisen ja osaamisen arviointi
Oppimisen arviointi sisältää sekä opinnoissa edistymisen että osaamisen tason arviointia ja palautteen antamista niistä. Edistymistä tarkastellaan sekä suhteessa aiempaan osaamiseen että asetettuihin tavoitteisiin. Osaamisen tasolla tarkoitetaan oppilaan eri tavoin osoittamaa osaamista suhteessa asetettuihin tavoitteisiin ja arvioituna oppilaan suoritusten perusteella. Osaamisen tason arvioimiseksi oppilaan työn tuloksia tai suorituksia tarkastellaan mahdollisimman monipuolisesti. Tiedollisen ja taidollisen osaamisen tason arvioinnissa hyödynnetään valtakunnallisesti määriteltyjä arviointikriteerejä. Oppilaita ohjataan sekä itsenäisesti että ryhmänä tarkastelemaan edistymistään ja työnsä tuloksia suhteessa tavoitteisiin ja niihin onnistumisen kriteereihin, joista on yhdessä keskustellen sovittu työtä aloitettaessa.
Työskentelyn arviointi
Arvioinnin ja palautteen tehtävänä on osaltaan kehittää oppilaiden työskentelytaitoja. Palautetta annetaan sekä itsenäisen että yhdessä työskentelyn taidoista. Työskentelylle asetettavissa tavoitteissa keskeisiä ovat taito suunnitella, säädellä ja arvioida omaa työtään, taito toimia vastuullisesti ja parhaansa yrittäen sekä taito toimia rakentavassa vuorovaikutuksessa.Työskentelytaitoja harjoitellaan eri oppiaineissa, monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa ja koulun muussa toiminnassa. Opettaja ohjaa oppilaita sekä yksilöinä että ryhmänä suunnittelemaan työtään ja käyttämään oppimista edistäviä työskentelytapoja. Jälkikäteen tarkastellaan suunnitelmien toteutumista ja arvioidaan työskentelyn onnistumista sekä siihen vaikuttaneita tekijöitä.
Työskentelyn arviointi on pääosin osa oppiaineissa tehtävää arviointia. Tällöin arviointi perustuu oppiaineiden ja monialaisten oppimiskokonaisuuksien tavoitteiden sisältämiin työskentelyn tavoitteisiin.
Käyttäytymisen arviointi
Käyttäytyminen arvioinnin kohteena
Oppilaita ohjataan ottamaan huomioon muut ihmiset ja ympäristö sekä noudattamaan yhteisesti sovittuja toimintatapoja ja sääntöjä. Heille opetetaan koulun erilaisissa vuorovaikutustilanteissa asiallista, tilannetietoista käyttäytymistä ja hyviä tapoja. Käyttäytymisen arvioinnissa erityisen tärkeä on huolehtia, että arviointi ei kohdistu oppilaan persoonaan, temperamenttiin eikä muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.
Oppilaille annetaan käyttäytymisestä ohjaavaa palautetta suhteessa paikallisessa opetussuunnitelmassa käyttäytymiselle asetettuihin tavoitteisiin. Käyttäytymisen tavoitteet perustuvat koulun kasvatustavoitteisiin, yhteisön toimintakulttuuria määrittäviin linjauksiin ja järjestyssääntöihin. Oppilailla ja huoltajilla tulee olla mahdollisuus osallistua koulun kasvatustavoitteita ja käyttäytymiselle asetettavia tavoitteita koskevaan keskusteluun ja tavoitteiden määrittelyyn. Käyttäytyminen arvioidaan todistuksissa oman kokonaisuutena, eikä se vaikuta oppiaineesta saatavaan arvosanaan tai arvioon. Opettajat kokoavat näkemyksensä oppilaiden käyttäytymisestä. Tämän tiedon pohjalta luokanopettaja/ohjaaja tekee käyttäytymisen arvion.
Käyttäytymisen tavoitteet ja arviointikriteerit löytyvät liitteestä, joka on opetussuunnitelman liite. Päättötodistukseen käyttäytymisen arviota ei merkitä.
Opinnoissa eteneminen perusopetuksen aikana
Opinnoissa eteneminen vuosiluokittain
Eteneminen oman opinto-ohjelman mukaan
Lukuvuoden päätteeksi arvioitavat yhteiset oppiaineet ja valinnaiset aineet
Perusopetuksen päättöarviointi
Päättöarvosanan muodostaminen
Erityistä tukea saavan oppilaan päättöarviointi
Arvioitavat yhteiset oppiaineet päättöarvioinnissa
Taide- ja taitoaineiden oppimäärien arviointi päättöarvioinnissa
Valinnaisten aineiden arviointi päättöarvioinnissa
Johonkin oppiaineeseen painottuva opetus ja päättöarviointi
Poissaolojen vaikutukset arviointiin
Arvioinnin uusiminen ja oikaisu
Todistukset
Sanalliset arviot ja numeroarvosanat todistuksissa
Vuosiluokat 1–3. saavat lukuvuositodistuksen lisäksi erillisen käyttäytymisen liitteen.
4-9. luokat arvioidaan numeerisesti ja heille tulostetaan lukuvuositodistus (9. luokkalaisille päättötodistus).
Lukion oppilaat arvioidaan numeerisesti ja lukion päättötodistuksen saaville tulostetaan todistus. Muiden lukiolaisten arviot näkyvät Wilmassa eikä erillistä todistusta ei tulosteta.
Lukuvuositodistus
Välitodistus
Välitodistus annetaan yhdeksäsluokkalaisille.